?

Log in

No account? Create an account
30. lokak. 2010 @ 21:04 Herkutellen
Mieliala: tukkoinen
Musiikki: -


Pala kolmen suklaalevyn kakkua. Taikinaan on sulatettu yksi, kuorrutukseen toinen ja kolmas raastettu pinnalle. Todella makea ja runsas herkku, tätä ei paljoa yhtä palaa enempää pystynyt syömään voimatta jo pahoin.



Omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä.





Viinimarja-vadelmapiirakkaa äidin marjoista. Mietin pitkään, mitä niillä tekisin, kun en kauheasti viinimarjoista tykkää. Makeassa taikinassa kirpeät marjat maistuivat kuitenkin ihanilta.



Inkoossa amerikkalaisia pastilleja ja kuolleita perhosia. Oletteko huomanneet, miten nopeasti aika menee, jos on salainen karkkiaski takin taskussa? Koko jutun idea on, että kukaan muu ei saa missään vaiheessa tietää. Kaikenlainen rouskuttaminen on kiellettyä ja namit pitää napsia rikollisesti muiden näkymättömissä. Ideaali olisi toimia aivan muiden nenän alla ilman, että he huomaavat mitään.



"Se ei ole apteekin salmiakkia, jos sitä ei ole ostettu apteekista." Tunnen yleensä aina apteekissa asioidessani polttavaa tarvetta saada tiskiltä mukaani valkoinen paperipussi täynnä salmiakkia. (Tai sitten niitä vihreitä, yrttisiä marmeladeja, joista tulee mieleen kiinalaiset karkit.)



Köyhiä ritareita - vai rikkaita ritareita? Kuvan pullanpala on kyllä hiukan liian palanut minun makuuni. Miten itse teette köyhät ritarinne? Minä paistan pullaviipaleita paljossa voissa, siinä kaikki. Mm. Wikipediassa köyhät ritarit kuitenkin luonnehditaan näin: 

Köyhä ritari eli leipävanukas (ruots. fattiga riddare) on ruotsalainen jälkiruoka, joka valmistetaan paistamalla maidossa liotettua vehnäleivän viipaleita. -- Nykyisin lounasravintoloissa pullaviipaleista tehtyä jälkiruokaa kutsutaan usein nimellä rikkaat ritarit.
About this Entry
courtney, neon